SEURAKUNNAN ISONEN

Voi olla, että ootte mm. tästä rippileirin 913-postauksesta tajunneet, että oon tosiaankin mukana seurakunnan toiminnassa isosen roolissa. Tänään ajattelin vähän kertoa mun taustoja isosena, miksi lähdin isoskoulutukseen, millasta on ollu jne. Ehkä vähän myös puhetta mun omasta "suhteesta" Jumalaan.

Olin siis ite riparilla Vesangassa, Vesalan leirikeskuksessa kesäkuussa 2014. Siellä tuli jo puheeks isoskoulutus, ja meillä oli ollu ihan huippu ripari, minkä takia sit ilmottauduttiin jo siellä leirillä muutaman kaverin kanssa isoskoulutukseen. Syksyllä sit alko lauantaipäivien isoskoulutukset, ja syksyllä käytiin myös yhellä leirillä muitten mun ikästen isosten kanssa (perusisoset). Keväällä oltiin leirillä myös muitten, vanhempien (jatkot & sennut) isosten kanssa. Lauantaipäivien koulutukset ja myös leirit ovat olleet todella rentoja, ei minkäänlaista suorittamista! Isoskoulutuksen kautta oon päätyny mukaan myös moniin muihin seurakunnan juttuihin, mm. yökirkko, perjantaikahvilat, nuorten hassutteluleiri, hengarit, retki Ideaparkkiin jne. 

Raamiksien ja oppituntien tuotoksia tämän kesän 913-riparilta

Tänä kesänä pääsin myös sitten mukaan 2000-syntyneiden riparille (josta voitte lukea lisää ylempänä 

olevasta linkistä!) Koivuniemen leirikeskukseen kuuden muun isosen kanssa. Leirin alku oli hieman kankea, mutta oli huippua huomata, miten porukka kuitenkin loppua kohden paransi asennetta ja lähti helpommin mukaan leikkeihin, lauluihin jne. Leirillä mun omalle kohdalle osui myös niin monia omia tähtihetkiä, että vieläkin hymyillen muistelen niitä. Ihania ihmisiä, hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä ♥ 

Pakko tähän myös kertoa, että ei tää kuitenkaan ollu ihan ruusuilla tanssimista mulle ainakaan. Mietin ihan tosissaan leirin jälkeen, lopetanko perusisosvuoden jälkeen isoskoulutuksen. Syinä tähän se, että oon ujo ja mulle on hankalaa mennä mukaan uusiin tilanteisiin, uusien ihmisten kanssa. Välillä leirillä tuntu, että jäin ulkopuolelle. Mietin kuitenkin asiaa leirin jälkeen, ja tajusin, että vietin kuitenkin enemmän niitä ihania hetkiä, kuin hetkiä yksin. 913-leirillä sain olla oma itseni, ja sitä kautta myös rohkaistuin. Ja kyllä, mä kuitenkin ilmottauduin jatkoisoseksi, joten sitä kautta isostelut jatkuu toivottavasti ensi kesänä uudella leirillä, uusien ihmisten kanssa!

Ystävänpäiväkorttien askartelua kevään 2015 isosleirillä

Sitten ihan siitä uskosta, onhan se kuitenkin aika olennainen osa riparia. Perusisosten koulutuksessa puhuttiin siitä, että pitääkö isosen uskoa Jumalaan? Mun oma kanta tähän on se, että ei. Isosen ei ole pakko itse, henkilökohtaisesti, uskoa Jumalaan, mutta pitää kunnioittaa niitä, jotka uskovat. Antaa mahdollisuus uskoa, eikä lytätä sitä. Riparilla isosen rooli kaiken sen hauskan lisäksi on mun mielestä myös tutustuttaa nuoria Raamattuun & Jumalaan, antaa eväitä uskoa.

Entä sitten mun oma usko? Mä en henkilökohtaisesti voi sanoa uskovani Jumalaan. Uskon kuitenkin siihen, että on olemassa joku, tai jokin korkeampi voima, joka antaa asioille tarkoituksen. Onko se sitten Jumala, vai jokin muu, sitä en oo vielä itelleni selvittäny.

Yleisesti kuitenkin, nyt kun isoskoulutukset on taas starttaamassa ainakin täällä meillä päin, niin jos on pienintäkään kiinnostusta isosen hommia kohtaan. niin kannattaa lähtee ees katsomaan ja kokeilemaan sinne koulutukseen, millaista se on. Jos se ei ookkaan se oma juttu. niin sen pystyy kyllä lopettamaankin. Isoskoulutus ei ole pelkkää paasaamista uskosta tai Jumalasta, vaan ite oon kokenu iskon ennemminkin hauskanpitona ja rentona puuhailuna muitten kanssa. Ja varsinkin leirillä isosen rooli on yllättävän tärkeä, vaikka se ei siltä tuntuisikaan. Kuvitelkaa kuitenkin rippileiri ilman isosia?